Kyseessä akryylimaalien vesiliukoisuus. Minä väitin, että akryylimaaleilla on kuivuessaankin vesiliukoisia ominaisuuksia. Miksi väitin näin:
- Poistan aina akryylimaalit kynsiltä pelkällä vedellä.
- Poistan yli menneet akryylimaalit pelkällä vedellä.
- Jos kaikki kynnet menee pieleen, pesen kädet.
- Sotkin kerran housuni maalilla, en saanut sitä revittyä pois, mutta veden avulla maali irtosi.
- Olen puhdistanut kuivuneet pensselit vedessä liottamalla.
No minä sitten päätin ihan testata asiaa. Ehdin pohtimaan pari päivää ja vaikutti itsestänikin siltä, että asia ei ole yksiselitteinen. Olin tullut tulokseen, että pinnalla, johon maalia laitetaan, täytyy olla vaikutusta. Aloitin testillä, jossa maalasin varpaankynnet akryyliväreillä ja menin uimaan. Mulla on kolmea eri merkkistä akryylimaalia, kaikkia käytin. Varpaan kynsissä mulla on geelilakkaus. Tästä syystä toisen jalan varpaisiin laitoin alle Gina Tricotin aluslakkaa.
Kuvassa kaikki testissä mukana olleet maalit. Artmatet Tiimarista, Acrilic Masterit maalaustarvikekaupasta ja Minh Tuân Artit joo-joo:sta (kynsistudio). Päällä Ginan aluslakka.
Varpaat on maalattu klo 10:30-10:40 ja veteen menin 12:40, eli maali oli varmasti kuivaa. En uinut, vaan vesijuoksin puoli tuntia. Noin viiden minuutin kuluttua vasemman jalan varpaissa ei enää ollut maaleja. Oikean jalan varpaat olivat lähes muuttumattomat. Uusi hypoteesini pinnan vaikutuksesta siis saattoi päteä. Samalta varpaat näyttivät, kun poistuin altaasta ja pääsin ottamaan kuvat (molemmat otettu uimahallin pihalla). Eli eivät olleet vesiliukoisia, mutta jotain vesi teki.
Tein sitten vielä kaksi testiä. Ensimmäistä olin valmistanut jo ennen uimaan lähtöä. Olin maalannut kolme feikkikynttä akryylimaaleilla. Testinä oli "kuluttaa" niitä kuivalla ja märällä siveltimellä. Hinkkasin ensin kuivalla, mutta yhteenkään ei tullut jälkeä. Sitten hinkkasin märällä siveltimellä ja sain aikaan muutoksia. Erityisesti pinkki lähti heti repeilemään. Sininen muutti väriä märän akryylimaalin väriseksi ja sekin hieman repeili. Mustasta lähti väriä siveltimeen ja kyllä siihenkin pieni reikä syntyi.
Halusin myös todistaa oman hypoteesini pintojen vaikutuksesta, joten tutkin niiden hydrofiilisyys- ja hydrofobisuusominaisuuksia. Testi oli hyvin simppeli. Sekoitin vettä ja hieman sinistä akryylimaalia sekaisin (että sain veteen väriä, tosin se saattoi muuttaa veden ominaisuuksia enemmän akryylimaalin suuntaan, mutta se ei nyt haittaa, koska akryylimaalin tarttumisen testaus oli kuitenkin tämän tutkimuksen tarkoitus). Laitoin tipan vettä tekokynnelle (eihän se väri näkynytkään), joka oli päällystetty samalla geelilakalla (päällysgeeli), mitä mulla oli varpaissa. Tarkastelin, otin kuvan. Sitten lakkasin kynnen Gina Tricotin aluslakalla. Sama testi tälle. Ja tadah! Tulos oli juuri sitä, mitä oletin. Kun geeli lakataan, siitä tulee huomattavasti hydrofiilisempi (vesi tykkää siitä ja levittyy enemmän pinnalle). tästä voidaan ehkä päätellä, että vesiliukoinen akryylimaali tykkää enemmän kynsilakasta kuin paljaasta geelistä.
Tulokset näyttäisi seuraavanlaisilta:
- Akryylimaali kuivuttuaan ei ole suoraan vesiliukoinen
- Härnättäessä veden kanssa, sen ominaisuudet muuttuvat ja sitä saattaa liueta
- Pohjan ominaisuudet vaikuttavat akryylimaalin pysyvyyteen sen ollessa veden kanssa tekemisissä.
- Kannattaa käyttää ainakin aluslakkaa ja miksei päällyslakkaakin ;)
Haluaisin faktatietoa aiheesta. Jos jollain on linkkejä, laittakaa! Suhtaudun varauksella myös omiin testeihini...
Multa meni tästä vähän ohi, mutta tulokset mä sentään tajusin, hyvä testi! :)
VastaaPoista:D
PoistaVau että oot nähny vaivaa!
VastaaPoistaPiti nähdä, että sai tän asian selvitettyä -erityisesti itselleen :)
PoistaHaha, pieni tutkimus :D Joskus tulee itekkin tehtyä kauheet tutkimukset, jos tulee väittelyä jostain asiasta.
VastaaPoistaJoo, kylhän ne asiat pitää saada selvitettyä :D
PoistaJee ja vesijuoksu on pop!
VastaaPoistanii onkii! :)
Poista