Kun ensimmäisen kerran kynsien yhteydessä törmäsin fimoihin, katsoin, että onpa osannut hienoja koristeita tehdä. Perehdyin asiaan hieman enemmän ja tajusin, että eihän ko. henkilö ollut itse kuvioita vääntänyt, vaan leikannut valmiista pötköistä. Itse olen muovaillut fimoista kaikenlaisia pieniä koruja, joten käsitin fimot massana, josta muovaillaan.
Kuvassa minun fimokäsitys ja kynsifimoja. Kyseessä lienee sama aine, mutta kynsipötkylät ei ole niin kovia kuin uunissa kovetetut fimoesineet.
Innostuin tietysti näistä pötkylöistä ja tilasin niitä heti. En kuitenkaan aluksi tajunnut leikata tarpeeksi ohuita paloja, eivätkä ne oikein meinanneet pysyä mun kynsissä, kun liimalla ja kynsilakalla yritin kiinnittää. Fimot jäivät lojumaan laatikon pohjalle. Myöhemmin kaivoin ne uudestaan esiin ja ostin erikseen niitä varten askarteluveitsen. Olihan sillä parempi leikellä kuin juuresveitsellä :)
Nämä kynnet tein yksiin häihin, jonne pukeuduin vaaleankeltaiseen mekkoon. Halusin että kynnet mätsää siihen. Tämä on minun versioni Nail-it:n
lemonice -kynsistä.
Tein ensin perusranskalaisen manikyyrin keltaisella. Tiputin viuhkasudilla tomua toiseen reunaan ja vähän leveämmin kärkeen. Vähän geeliä päälle ja pari fimoslicea. Puolikkaiksi jääneet fimot oli kätevä käyttää kokonaisten vierellä, kuin olisivat puoliksi toisen alla. Päälle vielä top coat.
Tästä opin, että fimoihin kannattaa käyttää mieluummin hieman liimaa, että kiinnittyvät suoraan, ne kun tahtoivat liikkua geelin päällä turhan helposti.
Vielä vähän kuvaa käyttämistäni välineistä. Tomu on hankittu
askartelupuoti Piasta. Se ei varsinaisesti ole tarkoitettu kynsiin, mutta soveltuu mielestäni niihin hyvin.
Kirjoittaessani sain idean kynsistä, jotka koristelen noilla muovattavilla fimoilla. Pitääpä jossain vaiheessa väkertää...
Blogini on saanut ensimmäisen julkisen lukijan. Tervetuloa, Elli :)
